|
Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalin liiton (VKIL) ja sen Ruotsin osaston Arbetarmaktin kannanotto 18. kesäkuuta 2001
Brutaalit poliisin tukahduttamistoimet, joilla mielenosoittajia kohdeltiin Göteborgissa 14. -16. kesäkuuta, merkitsevät antikapitalistisen liikkeen käännekohtaa. Kaikki harhakuvitelmat, että meidän liikkeemme voi kehittyä ja edetä kohden tavoitteidensa toteuttamista leikinomaisesti, huumorilla ja väkivallattomuudella ravisteltiin rankasti.
Huolimatta Ruotsin hallituksen väitteestä, että se loisi rauhanomaisten protestien "Göteborgin mallin" , joka perustuisi "neuvotteluihin" ja "vuoropuheluun" poliisin ja mielenosoittajien välillä, valtio käytti voimaa alusta saakka tukahduttaen demokraattiset oikeudet, rikkoen kaikki mielenosoitusten järjestäjien kanssa tehdyt sopimukset ja käytti väkivaltaista sortoa, johon sisältyi kolmen mielenosoittajan ampuminen.
Heidän päämääräänsä oli ensi hetkestä lähtien selvästikin liikkeen heikentäminen, epäjärjestykseen saattaminen ja hajottaminen.
Ranskan presidentti, Saksan kansleri ja Britannian pääministeri olivat täydellisiä kanssarikollisia tässä turvautumisessa brutaaliin sortoon. Kaiken todennäköisyyden mukaan he olivat vieläpä sen ensimmäisiä yllyttäjiä arvostellessaan Ruotsin hallituksen suunnitelmia ja kehottaessaan lujimpiin toimiin heidän huippukokouksensa "puolustamiseksi" aseistautumattomia ja alkujaan täysin rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.
Kesäkuun 14. päivänä ennen 10 000 henkisen Bushin vastaisen mielenosoituksen alkua mellakkapoliisi piiritti majoitus- ja kokoontumiskeskuksen ennen kuin YHTÄÄN aktiota oltiin toteutettu. Sadat ihmiset valmistelivat suojautumismateriaaleja marssiakseen seuraavana päivänä kongressikeskukselle. Ratsia oli selvästi suunnattu estämään parhaiten valmistautuneita suojelemaan itseään poliisin väkivaltaa vastaan.
He puolustautuivat militantisti; valkohaalarit, Ruotsin AFA ja kansainvälisen mustan blokin anarkistit ja VKIL:n Ruotsin osaston toverit johtivat useita ulosmurtautumisyrityksiä. Ne epäonnistuivat johtuen lukumääräisestä vähäisyydestä ja suojautumisvarusteiden suhteellisesta niukkuudesta.
Vastoin Bushin vastaisen mielenosoituksen johtoa hallitsevan Ruotsin vasemmistoliiton lujaa kantaa VKIL:n toverit CWI:n ( toinen trotskilaiseksi julistautuva suuntaus, A.K) ja IST:n ( kolmas trotskilaisperäinen suuntaus johon Sosialistiliitto kuuluu, A.K.) tuella saivat useita tuhansia ihmisiä marssimaan Bushin vastaisesta mielenosoituksesta miehitetylle majoitus - ja kokoontumiskeskukselle.
Hämmentämällä poliisia mahdollistivat mielenosoittajat 30 - 40 ihmisen paon. Tämä osoitti joukkotoiminnan voiman. Useat sadat mustablokkilaiset, jotka olivat lähteneet mielenosoituksesta poliisia vastaan majoituskeskukselle aiemmin eivät saaneet muutaman auton tuhoamisen ja kivien heittelyn lisäksi juuri muuta aikaan.
Läsnäoleva voima ei kuitenkaan ollut riittävä piirityksen purkamiseksi ja poliisi rynnäköi keskukseen ja pidätti kaikki, joiden ei ollut onnistunut paeta.
Pamppuja, koiria, piiskoja ja ... luoteja
Perjantaina 15.päivä aamupäivällä poliisi pysäytti marssin huippukokousta vastaan muutamien satojen metrien jälkeen. Tähän mennessä ei iskuakaan ollut lyöty eikä kiveäkään heitetty poliisia kohden. Äkkiä mielenosoittajia vastaan hyökkäsivät sivustoilta mellakkapoliisit yllyttäen raivossa olevia koiriaan, jotka purivat ja raatelivat kymmeniä mielenosoittajia ( ja joitain omia käsittelijöitään).
Sitten hyökkäsivät ratsastavat mellakkakytät hakaten pampuillaan ja piiskoilla. Vain banderollien kepein ja kivin aseistautuneiden mielenosoittajien urheasta vastarinnasta huolimatta kytät hajottivat mielenosoituksen ja pakottivat ihmiset takaisin pääkadulle kokoontumispaikkaan, ja siten Göteborgin keskustan leveälle pääpuistokadulle.
Sitten seurasi ns. mellakka. Ensi sijassa se oli barrikadien rakentamista katua reunustavien katukahviloiden pöydistä ja tuolista poliisin etenemistä vastaan. Jotkin kauppojen ja pankkien ikkunoiden särkemiset eivät selvästikään palvelleet puolustustehtävää, mutta olivat ymmärrettävä reaktio mellakkapoliisin hillittömään aggressioon.
Jokainen, joka tuomitsee koiran leukojen ja pamppujen eteen joutuneiden ja ratsujen ruhjomien mielensoittajien "väkivallan", ottamatta lukuun johdonmukaisia pasifisteja jotka haluavat kärsiä brutaalisuutta periaatteen tähden, on parhain päin selittäjä, joka puolustaa valtion "oikeutta" kohdella kansalaisiaan miten haluaa. Ei kukaan demokraatti, puhumattakaan sosialistista tai anarkistista, voi tuomita sellaista vastarintaa. Itsepuolustus ei ole rikos!
Asiat karkasivat käsistä Ruotsin poliisin näkökulmasta katsottuna, ts. he sytyttivät täysimittaisen mellakan keskeisellä viihde- ja kauppa - alueella, on selvä että he halusivat yhteenottoa liikkeen kanssa, että he etsivät tekosyytä nujertaa väkivaltaisesti kaikki tehokkaan protestin muodot.
Iltapäivällä lukuisat protestoijat, järjestäjät jne. oli pidätetty kaduilla ja kytät jahtasivat yksittäisiä ihmisiä. Näistä pidätyksistä suuri enemmistö tapahtui taistelun ulkopuolella.
Illalla poliisit ja jotkut fasistiroistot provosoivat katujuhlan toiseen yhteenottoon, joka huipentui kolmen mielenosoittajan ampumiseen, joista yksi on yhä sairaalassa kriittisessä tilassa.
Tämä on itsessään historiallinen väkivallan eskaloituminen, erityisesti Ruotsissa jossa vastaavaa ei ole tapahtunut sitten vuoden 1931 ja jossa sosiaalidemokraattien nousua hallitukseen 1930 - luvulla on seurannut pitkä yhteiskuntarauhan kausi. Jälleen kysymys on liikkeen pelottelemisesta, hajottamisesta ja heikentämisestä.
Tämä yritys epäonnistuu. Luodessaan marttyyreita, aivan kuten v. 1968 Kentin valtionyliopiston opiskelijat ( jotka kansalliskaarti ampui, AK),edistyksellinen , militantti ja edistyvä liike lisää militanttiuttaan, laajuuttaan ja päättäväisyyttään. Kun median lietsoma kiukku omaisuuden tuhoamisesta väistyy yhä laajemmat nuorten ja työläisten joukot näkevät yhtiöiden valtion vastenmieliset kasvot ilman naamiota.
Illalla 16. kesäkuuta ne piirittivät ampumisia vastaan protestoineen muutaman sadan ihmisen rauhanomaisen mielenosoituksen tunneiksi ennen kuin pidättivät kymmeniä heistä.
Myöhemmin yöllä terrorismivastainen joukko ratsasi koulun, jossa noin 200 ihmistä oli nukkumassa, aseistautuneina konepistoolein ja tutkaohjatuin pistoolein. He pakottivat ulosajetut ihmiset makaamaan kasvot alaspäin raajat levällään sateen kastelemalla maalla koulun ulkopuolelle ennen kuin pidättivät lukuisia heistä.
Kaikkien näiden ratsioiden aikana yli 1000 mielenosoittajaa oli otettu kiinni, pidätetty kuudeksi tunniksi, kuvattu - vaikka useimmat heistä vapautettiin ilman syytettä. Toisia karkotettiin. Kymmenien on ollut rynnättävä läpi pikaoikeudenkäyntien "rauhan häiritsemisestä", monet ilman asianajan tai oikeusavustajan läsnäoloa. Jotkut odottavat vakavia syytteitä. Heidän välittömäksi vapauttamisekseen on käynnistettävä kampanja.
Mitä he pelkäävät?
Sortotoimet Göteborgissa edustavat Ruotsin ja Euroopan kansalaisten kansalaisoikeuksien järjestäytynyttä loukkausta. Ne osoittavat selvästi, mitä "linnake - Euroopasta " on tulossa. Se ei ole ainoastaan linnake "ulkopuolisen maailman" köyhiä ja sorrettuja vastaan, mikä oli mielenosoitusten pääasiallinen aihe. Siitä on tulossa vankila myös Euroopan omille kansoille, erityisesti kun he yrittävät vaatia demokraattisia oikeuksiaan.
Saksan sosiaalidemokraattinen kansleri Schröder kommentoi: " Noiden desperadojen kanssa ei voi olla vuoropuhelua!" Nämä häpeälliset sanat pitäisi olla poltetut niiden miljoonien työläisten tietoisuuteen, jotka äänestivät häntä. Tämä mies on globaalin pääoman kovaksikeitetty asiamies, ei minkäänlainen demokraatti, sosialistista puhumattakaan. Sama pätee Blairiin, Chiraciin ja Perssoniin.
He ovat nyt tekemässä todellisesta "Göteborgin mallista" pysyvää piirrettä Euroopan elämään. He haluavat organisoida maanosanlaajuisen piirityksen, milloin tahansa ihmiset yrittävät vaatia demokraattisia oikeuksiaan kansainvälisellä tasolla.
He haluavat laajentaa kieltonsa "jalkapallohuligaaneja" vastaan "poliittisiin häiriköihin" ja kieltää matkustamisen kansainvälisiin protesteihin. EU: n sisäministereiden kokous koordinoi nyt poliisin logistiikkaa tätä tarkoitusta varten. Brysseliin he haluavat luoda pysyvän bunkkerin, jossa koppavien EU - johtajien kokoukset pidetään vapaana kansalaisten aiheuttamasta häirinnästä.
Genova muutetaan valtavaksi vankilaksi sen omille asukkaille 18. heinäkuuta alkaen ja Saksan, Itävallan ja Ranskan rajat suljetaan.
Miksi Göteborgista tuli tällainen käännekohta?
Tärkein syy on selvä. Vuosien ajan olemme nähneet kansainvälisen antikapitalistisen liikkeen kasvun. Me näemme joukkoprotestit puolisiirtomaissa, yleislakot ja maanvaltaukset. Olemme nähneet mielenosoitukset, joissa nuoret antikapitalistit, siirtolaiset, militantit ammattiyhdistysihmiset, anarkistit, sosialistit ja kommunistit kaikki tyyni liittyvät yhteen joukkoprotesteissa globaalia kapitalismia ja sen instituutioita vastaan.
Tämä kansainvälinen liike on kiistämätöntä todellisuutta ja se on todellinen uhka pomoille ja heidän hallituksilleen. Tämä on syy siihen, että ne nyt alkavat kriminalisoida sen aktivisteja, yrittävät eristää sen radikaaleimman osan laajoista joukoista. Imperialistit ovat kauhistuneita liikkeen kehityksestä.
Ne pelkäävät, että paremmin järjestäytyneenä se kehittää yhteydet työväenluokkaan ja avoin antikapitalismi tulee esille työväenliikkeessä. Tämän tähden ne haluavat pysäyttää liikkeen nyt, tämän tähden ne haluavat tuhota niin paljon kuin voivat. Tämän tähden porvarilliset hallitukset kehottavat rajoittamaan tai peruuttamaan perustavanlaatuisia oikeuksia, tämän tähden ne kehottavat yhä enempiin sortotoimiin.
Tämä on sodanjulistus liikkeelle ja meidän on organisoiduttava nyt torjumaan tämä kaikkien globaalin kapitalismin hallitusten taholta tuleva hyökkäys, siihen katsomatta miehittävätkö niitä "sosialistit", liberaalit, vihreät, konservatiivit ,ja toimivatko ne "vuoropuhelun" tai " yhteenoton" nimissä.
Tämän tähden koko työväenliikkeen, jokaisen opiskelijan, kaikkien sorrettujen ja riistettyjen on kokoonnuttava kansainväliseen kampanjaan puolustamaan demokraattisia oikeuksia ja saavuttamaan oikeuden mielenosoittaa, järjestäytyä ja liikkua vapaasti.
Göteborgin opetukset: Politiikka
Miten poliisin onnistui hajottaa antikapitalistinen mielenosoitus vain 15 minuutin jälkeen, pidättämään ja karkottamaan satoja?
Ensinnäkin, ammattiliittojen ja sos.dem. puolueen johto kieltäytyivät järjestämästä omaa muodostelmaansa Göteborgiin ylipäätään. Mutta myös ne, jotka tukivat tai järjestivät 16. kesäkuuta mielenosoituksen, kuten Ruotsin Vasemmistoliitto, tekivät parhaansa pitääkseen antikapitalistit erillään työläisten ja opiskelijoiden joukoista. He yrittivät eristää ne, jotka halusivat murtautua poliisiesteiden lävitse tehdäkseen protestinsa tunnetuksi.
Reformistiset allianssit kuten ATTAC ja Göteborg 2001- verkosto pyrkivät estämään mielensoittajia lähestymästä millään tavoin EU - johtajien linnoitettua kohtauspaikkaa.
Göteborg 2001 - verkosto, jota Ruotsin Vasemmistoliitto hallitsi, järjesti 15. kesäkuuta 10 000 hengen mielenosoituksen, joka ei mennyt konferenssikeskuksen läheltäja keskittyi " Ulos EU: sta" iskulauseisiin.
Vasemmistoliiton johtaja Gudrun Schyman esitti kannanoton, jonka laatija olisi voinut olla Schröder tai Chirac. Kesäkuun 16. päivän marssilla hän suoranaisesti puolusti poliisia sanoen:" Poliisilla on ollut ikävä työ tehtävänään niiden häirikköjen kanssa, jotka tahtovat vain väkivaltaa väkivallan vuoksi aivan samoin kuin jalkapallohuligaanit."
Miksi reformistiset johtajat kiirehtivät puhdistamaan itsensä syytöksistä, joita kapitalistinen media jakelee jokaisesta vastaiskusta kapitalistista valtiota vastaan? Koska reformismi on mentaalista orjuutta porvarillisesta yleisestä mielipiteestä. Se on järjestelmällistä "sosialismin" trimmaamista siihen, mitä kapitalistit sallivat. Reformismilta puuttuu perinnöllisesti selkäranka. Se on ajettava ulos työväenliikkeestä.
Attacin johtajat työntävät kunniallisempina päävastuun väkivallasta poliisille, mutta eivät avoimesti puolusta mielenosoittajia.
Rehellisten demokraattien, puhumattakaan vallankumouksellisista sosialisteista, pitäisi kieltäytyä antamasta miljonäärimedian pelotella itseään sen kirkuessa "anarkistisesta väkivallasta". Me emme "tuomitse" niiden väkivaltaa, emme edes erheellisiä toimia, jotka tekevät vastarintaa valtion organisoimaa ja massiivista väkivaltaa vastaan, joka edelsi ja provosoi mielenosoittajien väkivaltaa. Me tuomitsemme valtion väkivallan, joka loukkasi demokraattisia oikeuksiamme.
Emme tietenkään ota vastuuta kauppojen ryöstelystä ja yksityisistä tihutöistä, jotka eivät ole poliittisesti mielekkäitä. Mutta ne olivat äärimmäisen harvinaisia, mitä tahansa media sanookaan.
Harhaanjohtajien, kuten Schymanin, on otettava päävastuu työväenliikkeen erottamisesta antikapitalistisesta nuorisosta, ei ikkunansärkijöiden.
Meidän kritiikkimme viimeksi mainittuja kohtaan ei johdu pelkästään siitä, että ikkunoiden särkeminen on epätarkoituksenmukainen kosto valtiolle ja pomoille itsessään, vaan myös siksi, että se tekee Schröderin ja Schymanin työn helpommaksi.
Schymanin sanat osoittavat kansallisvaltiokeskeisten "Ulos EU: sta " - liikkeiden poliittisen vararikon. Tarvitaan vain kansainvälinen liike, joka uhkaa kaikkien maiden kapitalisteja, niin nämä EU - kriitikot asettuvat hallitustensa ja EU- imperialismin puolelle.
Meidän on estettävä mediaa, porvarillisia puolueita, virallisia työväenjohtajia eristämästä, kriminalisoimasta ja julistamasta meitä onnistuneesti lainsuojattomiksi. Meidän on käynnistettävä massiivinen kampanja puolustaaksemme demokraattisia oikeuksiamme, jotka Schröder, Blair ja kumppanit ovat ottaneet kohteikseen, oikeutta kokoontua ja osoittaa mieltä, vapautta liikkua maasta toiseen.
Mutta perustavin tapa välttää eristys on kääntyminen työväenliikkeen rivijäsenistön puoleen, heidän saamisensa mukaan meidän aktioihimme, heidän kärsivällinen voittamisensa militantin taktiikan puolelle. Pienen militantin etujoukon eristäminen on ilmiselvästi se, mitä EU itsevaltiaat tavoittelevat. Mutta meidän ei pidä langeta heidän ansaansa.
Euroopan imperialistit ovat osoittaneet, että sen Euroopan imperialistisen supervaltion luominen, joka kykenisi nousemaan jonain päivänä USA:n veroiseksi maailman supervallaksi, on Euroopan kapitalisteille kuoleman vakava projekti. He eivät ole valmiita hyväksymään mitään loppuunvietyjä tai tehokkaita protesteja sitä vastaan.
Saksan ja Itävallan ulkoministerit eivät kyenneet kätkemään ärtymystään Irlannin hallituksen "epäonnistuttua" tarjoamaan "kyllä - ääntä vastineena suuripiirteisyydestä, jota he tuntevat osoittaneensa Irlantia kohtaan viime vuosikymmenen ajan. He julkitoivat käsityksensä "demokratiasta" vaatiessaan koppavasti, että Irlannin hallitus "kääntää päinvastaiseksi" äänestystuloksen niin pian kuin mahdollista.
Mutta taistelua epädemokraattisia ja porvarillisia Euroopan instituutioita vastaan ei voida voittaa puolustamalla omaa "itsenäistä" kapitalistista valtiota. Se on tehtävä taistelemalla demokraattisten ja sosiaalisten oikeuksien laajentamiseksi kautta Euroopan, taistelemalla EU: n rasistista sulkeutumista vastaan.
Joukkojen demokraattiset toiveet on yhdistettävä taistelussa Euroopan laajuisen perustuslakia säätävän kansalliskokouksen puolesta. Sellaisen kokouksen vaali ja koollekutsuminen ja jokaisen kapitalismia vastaisen askeleen on palveltava keinona organisoida työväenluokka perusjärjestöissä Euroopan tasolla, yhdistää se taistelussa ja siltana Euroopan vallankumoukseen, Euroopan sosialistisiin yhdysvaltoihin, jotka perustuvat työläisneuvostoihin ja - miliisiin, jotka korvaavat ei valitun ja kontrolloimattoman kapitalistisen valtion sortokoneiston.
Göteborg oli antikapitalistisen liikkeen käännekohta, koska se osoitti tarpeen poliittiseen askeleeseen eteenpäin. Reformistiset johtajat osoittivat todelliset kasvonsa kieltämällä pidätetyt protestoijat, eikä kyttiä. Mutta heidän suurin palveluksensa yhtiöiden kapitalismille perustuu heidän kuristusotteeseensa työväenliikkeestä, niin ammattiyhdistyksistä kuin reformistisista puolueista, jolla he voivat blokata työväenluokan yhdistymisen radikaaleihin nuoriin työläisiin ja opiskelijoihin.
Kuten näimme Quebecissa ja Seattlessa, protestit ovat menestyksekkäimpiä, kun antikapitalistit ja ammattiliitoihin järjestäytyneet työläiset yhdistyvät taistelussa.
Euroopassa me emme ole vielä onnistuneet tekemään sellaista läpimurtoa johtuen "sosialistisen reformismin" historiallisista juurista. Genovan mobilisaatiossa meidän on se tehtävä. Me tarvitsemme enemmän väkeä ja se voidaan saada vain mobilisoimalla ammattiliitot alhaalta yhtä hyvin kuin radikalisoituneista nuorista ihmisistä.
Göteborgin opetukset: Strategia ja taktiikka
Mutta ei edes lukumäärä sinällään auta. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat järjestäytyneet ollen selvillä tavoitteista. Me tarvitsemme demokraattisesti järjestäytyneen toiminnan johtajiston, joka käsittää kaikki poliittiset, yhteiskunnalliset, ay- , ympäristö- , antifasisti -, antirasisti - järjestöt, puolueet, ryhmät.
Ennen kaikkea tarvitsemme sellaisen mielenosoitustemme järjestäytyneen puolustuksen poliisihyökkäyksiä vastaan, joka on kykenevä edistämään murtautumista joukkovoimalla poliisilinjojen lävitse ja suojaamaan poliisiprovokaattoreita vastaan. Mutta tämä merkitsee haastetta paitsi reformisteille, myös nykyisen liikkeen monille individualistis - anarkistiselle mielenlaaduille.
Väkivallattoman suoran toiminnan taktiikalla, jota on ajanut Ya basta!, ja samaten mustan blokin taktiikalla on yhtäläisesti ongelmanaan yhteen erityiseen fetissoituun taktiikkaan, yhteen erityiseen taistelumuotoon, keskittyminen.
Mikä pahinta, he noudattavat valitsemaansa fetissiä vaikka se ilmiselvästi häiritsee ja sekoittaa riittävän joukkovoiman kokoamista niin että sen voimaa voitaisiin käyttää täydellä teholla.
Vain siten voitaisiin luoda mukana olevien työläisten ja nuorison luottamusta ja näköalaa. Eräässä mielessä Ya basta! ja musta blokki ovat yhdenkaltaisia reformistien ( ja joidenkin itse itsensä julistaneiden vallankumouksellisten) kanssa, jotka ovat fetissoineet joukkomielenosoitusten rauhanomaisuuden ja laillisuuden.
Sekä väkivallaton suora toiminta että mustan blokin omaisuuden tuhoaminen ovat tehottomia tapoja pysäyttää päämäärätietoinen sortava valtiokoneisto. Väkivallaton suora toiminta, joka on toisinaan hyödyllinen taktiikka, edellyttää aina valtion äärimmäistä pidättyväisyyttä väkivallan käytössä. Tämä on ollut tyhjä toive Göteborgin agendassa ja on sitä vielä enemmän Genovassa. Periaatteena väkivallaton suora toiminta on siksi cul de sac.
Sama pätee Ya bastan! Ja valkohaalareiden postmoderniin symboliseen työntämiseen. Heidän julkinen, mediahakuinen valmistautumisensa, jopa puolustuksellisen väkivallan hylkääminen, heidän taktinen näkyvyytensä ja suhteellinen liikkumattomuutensa merkitsevät kaikki tyynni, että kyseessä on vain väkivallattoman suoran toiminnan hyperaktiivinen ja lähinnä elitistinen muoto. Kun valtio ei enää kaihda rajojen sulkemista, majoitus - ja kokoontumiskeskusten ratsaamista, jokaisen valkohaalarisen pidättämistä ja heidän varusteensa takavarikoimasta tämä uusi taktiikka on nähtävä ohimenevänä muotina.
On vaarana, että ne joilla on ollut harhaluuloja tästä taktiikasta, kääntyvät fetissoimaan väkivallan niin kuin ennen väkivallattomuuden.
Mustan blokin anarkistit, antifasistit, autonomit eivät tavallisesti kykene murtautumaan tiiviin poliisiketjun lävitse, olipa heidän rohkeutensa ja katutaistelutaitonsa mikä tahansa, eivätkä he voi luoda yhteyttä työväenluokan joukkoihin, jotka ovat inhon vallassa omaisuuden päättömästä tuhoamisesta. Tämä ei johdu pelkästään pitkävaikutteisista reformistista ennakkoluuloista, vaan siitä etteivät he aivan oikein näe tällaisesta toiminnasta olevan mitään hyötyä.
Vielä vähemmän mustablokkilaisten fetissoitu katutaistelustrategia kyttiä vastaa kykenee heikentämään tai tuhoamaan kapitalismin. He sekoittavat muutaman poliisin loukkaantumisen ja jonkin yksityisomaisuuden tuhoamisen valtion ja yhteiskuntajärjestelmän tuhoamiseen. Heidän aikomuksensa voivat olla hyvät, eikä ole sattuma, että he vetävät puoleensa monia radikaaleja nuoria, mutta väkivaltainen aivan kuten "rauhanomainen" joukkoprotesti on suunnattava tavalla, joka tietoisesti saavuttaa päämääränsä. Se on toteutettava järjestäytyneellä tavalla, joka ei sido aloitteentekijöitään.
Entä mitä nyt?
Berlusconin vastaus on ollut ristiriitainen. Ensin hän uhkasi tukahduttamistoimilla estää Genovan protestit. Hän on sanonut, että kaupunki suljetaan neljäksi päiväksi. G7 - johtajat majoitettaisiin taistelulaivoihin, jotka on ankkuroitu satamaan! Italian rajat suljettaisiin! Sitten hän lupasi ryhtyä vuoropuheluun protestoijien kanssa ja kunnioittaa mielenosoitusoikeutta. Elleivät Italian ja Euroopan antikapitalistinen ja työväenliike mobilisoidu massiivisessa mittakaavassa näitä "demokraattisia" lupauksia kunnioitetaan "Göteborgin hengessä".
Antikapitalistisessa liikkeessä on vahva reformistinen ja liberaali suuntaus valmiina ryntäämään suojaan olettaen että " harkinta on rohkeuden parempi puoli". Tietenkin me voimme luottaa enemmän heidän harkintaansa kuin rohkeuteensa.
Meidän pitää panostaa suunnitelmiimme valtaisasta mobilisaatiosta taliaan G -7 - kokoukseen. Meidän pitää kaikin mahdollisin tavoin tehdä tyhjäksi Blair - Schröder -Berlusconi - blokkaus.
Tämä vaatii oveluutta yhtä hyvin kuin rohkeutta. Maksimimäärän on yritettävä päästä lävitse, mutta joka tapauksessa MISSÄ HYVÄNSÄ MEIDÄT PYSÄYTETÄÄN, SIELLÄ ON GENOVA. Ja siellä meidän on mielenosoitettava, yritettävä läpimurtoa, keskusteltava keskenämme ja agitoitava paikallisia työläisiä ja nuoria.
Ne meistä, joilla ei ole aikaa eikä rahaa kansainväliseen matkusteluun, voivat muuttaa OMAT KAUPUNKINSA GENOVAKSI huippukokouksen ajaksi. Italian toverit voivat mielenosoittaa jokaisessa tärkeässä keskuksessa, voittaa maansa militantit työläiset yleislakkoaktioon, varoittaa Berlusconia ja hänen fasistien soluttamaa hallitustaan, että sen on parempi pitää sormensa erossa heidän sosiaalisista oikeuksistaan.
Osoittakaamme, että meidän oikeuksiemme loukkaamisen silkalla poliisi- ja asevoimalla yhdessä paikassa jälkeen nousemme esiin uudistunein voimin tusinassa, sadassa paikassa. Eikä tämä ole "protestipolitiikan" tyhjä ele. Se voimistaa työväenluokan ja koko maailman sorrettujen ja riistettyjen liikkeen voimaa taistelussa globaalia kapitalismia, monikansallisten yritysten irtisanomisia ja yksityistämisiä ja niille alistuneita valtioita vastaan. Yhtiöiden Euroopan ylimieliset johtajat ovat heittäneet haasteen meille alas. He ovat julistaneet liikkeellemme pyhän sodan. Me otamme heidän haasteensa vastaan ilman pelkoa ja epäröintiä.
Herrat Blair, Schröder, Chirac ja Berlusconi, te olette repineet demokraattisen naamion Eurooppa - projektinne kasvoilta. Hyvä on. Se auttaa meitä paljastamaan teidät niiksi joita olette ensin maanosan nuorille työläisille ja intellektuelleille, joiden "sydämet ja mielen" te sanotte yrittävänne voittaa "Eurooppa- projektillenne". Sitten miljoonille työläisille, jotka äänestivät teitä virkoihin, arvellen voivansa suojata työpaikkansa ja sosiaaliset oikeutensa.
Turvautumatta pikku nationalismiin me käännämme miljoonien sydämet ja mielet teitä ja teidän järjestelmäänne vastaan. Me organisoimme kansainvälisen liikkeen, joka on kyllin voimakas laskemaan valloilleen poliittisen ja taloudellisen luokkataistelun, joka pyyhkäisee teidät ja teikäläisten "Thirds Ways"- ja Neue Mitte" - politiikkanne historiaan.
|
